Kerrankin päätin kirjoittaa öisen uneni ylös, koska tämä laittoi miettimään omia arvojani. Unessa tietysti sekaisin faktaa ja fiktiota.

 Olen noin 20-vuotias ja asun vielä vanhempieni luona. Isälläni on jalkapallojoukkue ja hän on pyytänyt minua haastattelemaan uutta pelaajaehdokasta. 

Tapaamme meillä kotona kun talo on tyhjä. Unessani ei käy ilmi hänen nimensä, mieleen jää vain kauniit miehen kasvot suklaan ruskeilla silmillä ja tummat, lähes mustat, luonnonkiharat hiukset. Kutsun häntä siis Suklaasilmäksi.

 

Keskustelemme sovituista asioista sohvalla, mutta vähä vähältä olemme lähempänä toisiamme, kunnes olemme kasvokkain. Epäröimme hetken, kunnes suutelemme intohimoisesti ja pitkään. Suudelmien jälkeen herään unessa todellisuuteen että tämä on väärin, minulla on jo poikaystävä, Osku. Hetken mietittyäni ymmärrän sen suhteen menneen alamäkeä jo pitkään ja annan itselleni luvan edetä tässä hetkessä. Hyväilemme toisiamme kiihtyvällä tahdilla, Suklaasilmällä on lupaava erektio, kunnes hän laukeaa hyväilyistäni.

 

Lähden viemään Suklaasilmää autolla jonnekin, kun Osku soittaa. Puhumme niitä näitä, mutta en laita välejä poikki enkä mainitse vieressäni istuvasta pelaajasta mitään.

 

Kuluu päiviä etten kuule nappisilmästäni mitään. Eroan virallisesti Oskusta, erosimme yhteisymmärryksessä, tuntui että hänelläkin oli uusia valloituksia kiikarissa, vaikkei kumpikaan moisista maininnut. Edelleen kuluu aikaa, niin etten kuule mitään Suklaasilmästä.

 

Edessä on ystävättäreni illalliset ja bileet. Aikaa intohimoisesta iltapäivästä on kulunut jokunen viikko. Illallisilla on paljon vanhoja luokkatovereitani, miehiä ja naisia, ja suureksi yllätyksekseni myös Suklaasilmä. Näköjään yksi luokkatoverini oli pyytänyt Suklaasilmän mukaansa.

Meidät esitellään toisillemme, mutta edelleenkään uneni ei paljasta hänen nimeään. Luokkatoverini taitavat huomata jotain säkenöintiä välillämme ja meidät sijoitetaan illallispöytään vierekkäin. 

Illalliset sujuvat nopeasti, puhuimme Suklaasilmän kanssa paljon, tutustuen toisiimme. Illallisten jälkeen on vapaamuotoiset bileet. Etsimme Suklaasilmän kanssa rauhallisen sohvannurkan ja käperryn hänen kainaloonsa. Jatkamme juttelua ja suutelemme välillä.

Täydellinen päätös illalle olisi ollut jos olisimme lähteneet yhdessä bileistä, mutta tapahtuu jotain sekavaa johon liittyy illan emäntä.

 

Illan emännällä on ollut huumeongelma, mutta hän on päässyt siitä irti. Siitä huolimatta hänen vanhempansa haluavat säännöllisen virtsanäytteen ollakseen varmoja ettei tytär käytä aineita. Nyt bileissä on tapahtunut jotain sellaista että emäntämme epäilee saaneensa vahingossa jotain huumausainetta elimistöönsä ja seuraavana aamuna hänen pitäisi antaa jälleen virtsanäyte. Juhlat loppuvat sillä erää siihen, vieraita alkaa virrata kohti ovea. Samalla joitakin naisia, minä mukaan lukien, pohtii miten illan emäntä selviää pinteestään. Auttajaksi valikoituu toinen hyvä ystäväni, joka päättää antaa omaa virtsaansa emännän näytekippoon.

 

Kaikki ovat huojentuneita että asialle löytyi ratkaisu, sen oikeellisuudesta ei kukaan jaksanut sillä hetkellä välittää. Hälinän tauottua huomaan että kaikki muut vieraat ovat poistuneet, mukaan lukien Suklaasilmä.

 

Ajattelin että ei voi olla totta, taasko hän livahti minulta karkuun. Emme olleet vieläkään vaihtaneet virallisesti yhteystietoja, toki minä löytäisin hänen tietonsa papereista jotka hän toi haastatteluun silloin meille ja hän varmasti saisi seuralta minun tietoni. Ilmeisesti kumpikaan ei halunnut käyttää näitä tietolähteitä tai se ei tullut kummallekaan mieleen.

Jatkoin siis elämää jälleen kuten tavallisesti, tosin pieni kaipuu rinnassani. 

 

Aikaa kului, oli uusia illallisia ystävien kera, aina toivoin näkeväni Suklaasilmän, mutta odotustani ei palkittu. Aloin jo luopua toivosta, kun Suklaasilmä ei ilmestynyt isäni jalkapallojoukkueen kokoonpanoon.

 

Aikaa kului, tuli aika luokkakokouksen. Se oli hyvin erikoinen luokkakokous, sillä se pidettiin Roomassa. Olimme olleet siellä leirikoulussa luokan kanssa ja nyt palasimme sinne.

 

stuimme pienellä porukalla terassilla, kun ohitse ajoi avoauto. Tunnistin sillä silmänräpäyksellä kuskin, se oli Suklaasilmä! Onnekseni auto pysähtyi liikennevaloihin ihan lähelle joten ehdin juosta auton rinnalle. Kun Suklaasilmä näki minut, hän pyysi hyppäämään kyytiin. Ajoimme hänen hotellilleen ja linnoittauduimme hänen huoneeseensa. Vietimme hyvin intohimoisia hetkiä vihdoinkin rakastellen. Palasin luokkatovereiden luo onnellisena ja Suklaasilmän puhelinnumero taskussani.

 

Tässä kohtaa heräsin.

 Alun pettäminen laittoi ajattelemaan, että kykenisikö minä moiseen jos tilanne joskus eteen tulisi? Kaipaanko minä romanssia? Kuka oli tämä Suklaasilmä?

Olen tässä aamupäivän aikana miettinyt erityisesti tuota viimeistä kysymystä, ja olen tullut tulokseen että Suklaasilmä oli yhdistelmä vanhoja ihastuksiani. Suklaanruskeat silmät ja hiusten tummuus tulevat yläasteen aikaiselta ihastukselta, Kerkolta. Luonnonkiharat hiukset Markukselta ja se, että Suklaasilmä oli jalkapalloilija tuli Tomilta.