Opiskelumotivaatio on ihan nollissa, eikä kesän jälkeen koko hoitotyö enää innosta.
Koko kesän olen ollut hommissa osastolla jossa koko ajan on ollut liian vähän hoitajia potilaiden määrään ja vaativuuteen nähden. Tämän johdosta ilmapiiri on ajoittain erittäin kireä ja sairaslomia tulee pelkän burn outin vuoksi.
Koululle minun olisi pitänyt ilmoittaa jo keväällä uusi harjoittelupaikka jossa suorittaisin viimeisen harjottelun, jonka jo siis kerran tein, mutta en päässyt siitä läpi. Lääkelaskenta tuottaa minulle niin suuria vaikeuksia nykyään, etten ole ollenkaan varma enää onko minusta sairaanhoitajaksi. Olen yrittänyt keksiä minne voisin mennä harjoitteluun niin ettei tarvitisi lääkelaskentaa paljon suorittaa, mutta kuitenkin sekin tuntuu jotenkin halpamaiselta, kun kuitenkin tulevassa ammatissa sitä taitoa tarvitaan. Niin, ja kaiken huippuna koululta ei heru enää tukiopetusta laskuihin, kun on opiskelut jo näin pitkällä! Hei, haloo! Olin vuoden äitiyslomalla, sinä aikana kyllä päästä haihtuu kaikki laskentakaavat, etenkin kun matikkapää on tosi heikko jo entuudestaan.
Kaiken kaikkiaan kouluun paluu ahdistaa. Paljon on kursseja jotka pitäisi saada kursittua kasaan ensi kevääseen mennessä, ja vielä ihan omin voimin. Enää ei ole ryhmää ympärillä jonka kanssa opiskeluja viedä eteenpäin. Ja se ensi kevät on ehdoton takaraja valmistumiselle, ellen saa täyttä opintomäärää siihen mennessä kasaan, niin se on hyvästit koko koululle ja kaikki työ on tehty turhaan.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta aikaiseksi en saa mitään.